Asugare to jinnai - Ensimmäinen aamunkoitto OSA 1
Heräsin aamulla uupuneena ja tokaisin: – Minä näen….
Se oli melkein ensimmäinen aamunkoittoni ja silmäni olivat juuri ja juuri
auenneet ensimmäistä kertaa. (vastasyntyneillä on sokeat silmät)
Lähdin heti toikkaroimaan pitkin poikin, enkä nähnyt emoani missään.
Kuulin pian uikahduksia jotka kuulostivat emoltani. Juoksin hätääntyneenä
ääntä kohti: – Äiti?!? Älä jätä minua. Huusin puskasta kun näin Äidin kuolleena.
– No kukas siinä? Ai sen Hitomin pentu…. Voinkin kostaa isäni kuoleman heti.
Iso uros huusi minulle. Tunsin melkein loppuni tulevan kunnes tartuin
uroksen kaulasta kiinni ja se alkoi horjua. Kiepuimme rinnettä alas kohti pudotusta.
Arvelin alhaalla olevan jokin keppi, joka lävistäisi uroksen minun kimpustani.
Tosin se saattaisi lävistää myös minut. – Äiti, auta minua… kuiskasin salaa.
Silloin… silloin me tipuimme. Arveluni osui oikeaan. Alhaalla oli puunrunko,
josta törötti suuri terävä oksa. En saanut vaihdettua asentoani koska olin yhä
kiinni uroksen kaulassa. Tunsin kuinka kuolema saattaisi minut portille tällä sekunnilla.
Uros huusi: – Saakelin pentu! Muistakaa minut Hirogaren herrana! Ja juuri silloin tuo oksa lävisti
tämän uroksen. Minuunkin osui… Minulta murtui olka ja siinä vaiheessa minä pyörryin.
Herätessäni en tajunnut enään mitään… Se oli minun ensimmäinen aamunkoitto.
